Arkkitehtitoimisto Johan Sundberg Arkitektur on kansainvälisesti tunnettu upeiden talojensa ansiosta. Ymmärrämme tämän hyvin, sillä heidän suunnittelemat talonsa erottuvat selkeästi massasta ja päätyvät sen vuoksi kirjoittelun kohteeksi. Arkkitehtitoimiston erikoisuutena ovat lasista, puusta ja kivestä valmistetut talot, jotka vievät ajatukset Los Angelesin kukkuloille ja viime vuosisadan puoliväliin. Haastattelimme toimiston perustajaa ja arkkitehtia kysyäksemme häneltä, miltä talon tulisi hänen mielestään näyttää..

Kerro hieman, keitä te olette.

"Toimistomme nimi on Johan Sundberg Arkitektur. Olemme melko pieni ja tiettyyn tyyliin suuntautunut arkkitehtitoimisto etelä-Ruotsissa, Lundin kaupungissa."

Mitä on tärkeää ajatella ennen kuin palkkaa arkkitehdin?

"Mitkä ovat omat tavoitteet? On tärkeää luottaa arkkitehdin ammattitaitoon ja kokemukseen ratkaisujen tarjoamisessa, mutta samalla itsellä on oltava selkeät vaatimukset sen suhteen, mikä on itselle todella tärkeää. Asiat, jotka eivät ole selvillä projektien alkaessa, voidaan ratkaista yhdessä sen edetessä."

Millaista on mielestäsi hyvä arkkitehtuuri?

"Arkkitehtuuri, joka on kaunista katseltavaa, mutta jossa on myös jotain paljon syvällisempää. Rakennus, jossa vierailu on jo kokemus itsessään. Rakennus, joka elää vuodenaikojen mukaan, joka toimii niin sateella kuin auringon paisteella, ja joka sopii yhtä hyvin niin monen kuin vain muutaman henkilön käyttöön. Rakennus, joka herättää jännittäviä tunteita, joka on viihtyisä, joka tekee asukkaan iloiseksi, ja joka saa vierailijalle aikaan hyvän fiiliksen. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin."

Mitkä ovat suurimpia inspiraationlähteitäsi?

"Sveitsiläiset arkkitehdit Graubundenista, kuten Peter Zumthor ja Josef Frank. Tai miksipä ei myös taitelija Mark Rothko. Yksi suuri inspiraationlähde on myös kaikki hyvät muistot lomamatkoilta tunturiin ja etelä-Eurooppaan. Minua inspiroi kaikki mukavat kokemukset, jotka olen saanut kokea yhdessä perheeni sekä uusien tai vanhojen ystävien kanssa. Haluan mielelläni luoda sen saman tunteen asiakkaan uuteen kotiin."

Millainen on mielestäsi täydellinen kesämökki tai kesäasunto?

"Kesäasunnon on oltava siro, tuntua simppeliltä ja ilmavalta. Materiaalin tuntu on oltava selkeä. Koska rakennuksessa ei olla päivittäin, voi siinä panostaa materiaalin tuntuun ja antaa puun, luonnonmateriaalin ja kiven olla keskipisteenä. Mökillä pitäisi olla monia eri paikkoja illanistuskeluun ja sen on toimittava säällä kuin säällä. Harvoin kesät ovat kuitenkaan täysin sateettomia."

Voisiko ”case study”-talon rakentaa Suomeen?

"Se on vaikeaa. ”Case study”-talot ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja simppeleitä. Ne on kaikki rakennettu ilman eristystä ja kunnon modernia tekniikkaa. Jotta sellaisen talon voisi rakentaa Suomeen, pitää ostata kaikki arkkitehtuuriset yksityiskohdat ja rahaa täytyy olla runsaasti. En ole varma, onko se silti kannattavaa. Pohjoismaissa tällaisia taloja on piirtänyt arkkitehtitoimisto Widjedal och Racki. Mekin olemme yrittäneet."

Mitä skandinaavinen design tarkoittaa sinulle?

"Muotokieli on syntynyt pohjoismaisen kulttuurin pohjalta viimeisen 100 vuoden aikana. Sen edustajia ovat muun muassa Josef Frank, Alvar Aalto ja Hans J Wegner. Minulle muotokieli tarkoittaa riisuttua muotoilua, jossa on pehmeämmät linjat lähimpänä vartaloa. Skandinaavinen design ei voi olla kulmikasta ja vaikeaa, vaikka sekin voi olla näyttävää, mutta ei mielestäni sovi skandinaavisen designin määritelmään. Hyvä skandinaavinen design on mielestäni kunnollinen, suora ja mukava. Huolellinen. Kuin hyvä ihminen."

Kesäasunto Solviken, jonka olette suunnitelleet, muistuttaa hyvin paljon taloja, joita voi nähdä Los Angelesissa. Mistä saitte inspiraation taloon?

"Poimimme hyvin paljon inspiraatiota LA:n taloista aivan kuten mainitsitkin. Pidän myös ajatuksesta, että talo näyttää melko kevyeltä, ja että siinä on paljon ohuita linjoja kuten Case Study-taloissa sekä monia tilapäisiä paviljonkeja. Muotokieli saa mieluiten olla ensisilmäyksellä hyvin yksinkertainen, mutta muuttuvan monimutkaisemmaksi, mitä lähemmäs taloa tulee. Silloin näkee paremmin julkisivun eri piirteet ja porrastukset. Haluan talon olevan kuin kiinnostava huonekalu, kaunis vitriinikaappi. Poimin inspiraatiota kaikista skandinaavisista säilytysratkaisuista, kuten Josef Frankin kaapista."

Kuinka tärkeää on mielestäsi olla pihistämättä materiaalivalinnoissa?

"Se on tärkeää, mutta ei kuitenkaan todella tärkeää. Materiaalien, jotka tulevat lähelle vartaloa ja käsiä, on hyvä olla laadukkaita. Sitä voi nukkua vaikka betonibunkkerissa, mutta sängyn on oltava erinomainen ja lakanoiden parasta laatua. Yöpöydän tulisi olla kaunis ja yöpöydällä pitää olla hyvä valaisin. Me panostamme usein talon kiinteisiin elementteihin, kuten hyvään lattiaan, ovenkahvoihin ja laadukkaaseen kylpyhuoneen sisustukseen. Asioihin, jotka ovat näkyvällä paikalla, ja yksityiskohtiin, joita katsellaan usein."

Miksi suurten ikkunoiden käyttöä ei tarvitse pelätä?

"Nykyiset ikkunat ovat todella hyvin eristettyjä ja suuretkaan ikkunat eivät tule usein kovin kalliiksi. Ennen vanhaan suuret ikkunat saattoivat aiheuttaa sen, että talon sisällä oli kylmä, mutta niin ei ole enää nykyään. Talo näyttää ulkoa päin paremmalta, jos siinä on lähes "ylisuuret" ikkunat. Jos tämän lisäksi vielä käyttää paljon pihavalaisimia, näyttää talo kauniilta vuorokauden ja vuoden ympäri."

”Talon rakentaminen on kuin elokuvan leikkaamista. Kyseessä on suuri ja monimutkainen työ, jonka lopputuloksen pitää toimia yhtenä kokonaisuutena, josta voi nauttia.”

Jos haluaa rakentaa näyttävän talon, mikä on tärkeintä?

"Tylsä, mutta tärkeä asia on "löysentää lompakon nyörejä". Ei ole olemassa hienoja autoja, jotka eivät maksa juuri mitään. Miksi näin olisi siis talojen suhteen? "Buy quality, cry once". Kuinka pukeudutaan näyttävästi? Helpoin tapa on laittaa päähänsä hassu hattu. Niin ei voi kuitenkaan rakentaa taloa, ei ehkä pukeutuakaan sen puoleen. Taloa pitää voida esitellä useiden vuosien ajan. Hienosäätö on tärkeää talonrakennuksessa. On tärkeää miettiä ikkunoiden kokoa, seinien sulautumista hienosti alustaan ja katon liittymistä seiniin. Näin saadaan pois vanhanaikaiset perusyksityiskohdat. Kaikkein tärkeintä on luoda kokonaisuus, jossa kaikki osaset on otettu huomioon; Kaikki postilaatikosta, puutarhaan, valaistukseen ja sisustusyksityiskohtiin. Talon rakentaminen on kuin elokuvan leikkaamista. Kyseessä on suuri ja monimutkainen työ, jonka lopputuloksen pitää toimia yhtenä kokonaisuutena, josta voi nauttia."

Kuinka tärkeää on ajatella ympärillä olevia maisemia taloa rakentaessa?

"Monissa tilanteissa se on erityisen tärkeää. Toisissa tilanteissa puitteista ei voi välittää, mutta silloin asiasta on tehnyt tietoisen valinnan."

Haluatko antaa jonkin, minkä tahansa, vinkin lukijoillemme?

"Nowness.com on fantastinen mediaportaali, jossa on hienoja videoita arkkitehtuurista, taiteesta, tanssista, aistillisuudesta ja monesta muusta. Haluan suositella tutustumaan sarjaan nimeltä In Residence."

[SLIDER2 START]
[ARTNR='20796410']
[ARTNR='16632210']
[ARTNR='22355311r']
[ARTNR='22448210']
[ARTNR='22656010']
[ARTNR='21823911r']
[SLIDER2 STOPP]

Ruoasta toden teolla kiinnostuneille Christian F. Puglisia ei varmasti tarvitse sen kummemmin esitellä. Muille voimme kertoa, että hän on kokki, joka aloitti kulinaarisen uransa Copenhagen Hospitality Collegesta. Myöhemmin hän on työskennellyt kolmen Michelin-tähden ravintoloissa El Bulli Kataloniassa, Taillevent Pariisissa sekä Noma Kööpenhaminassa. Näiden ravintoloiden jälkeen hän on ehtinyt pitää 10 vuoden ajan pystyssä omaa ravintolaansa nimeltä Relæ, joka sai yhden Michelin-tähden, ja joka lisäksi pääsi listalle Worlds 50 Best Restaurants. Ravintola suljettiin vuonna 2020 yhdessä sisarravintolan Manfredsin kanssa. Christianilla on onneksi kuitenkin myös muita ravintoloita ja me saimme mahdollisuuden tavata hänet yhdessä niistä, tarkemmin sanottuna ravintolassa nimeltä Bæst, joka sijaitsee osoitteessa Guldbergsgade 29, Kööpenhaminassa.

Milloin tiesit haluavasi kokiksi?

- Olen tiennyt jo pienestä pitäen, että haluan työskennellä jollain tapaa ruoan parissa. 16-17-vuotiaana työskentelin hotelli Phonexissa täällä Kööpenhaminassa ja talviaikaan, kun hotellissa oli hiljaisempaa, vietin usein aikaani hotellin ravintolan keittiössä kokkien kanssa. Muistan hyvin erään kerran, kun yksi kokeista hakkasi sieniä todella vauhdikkaasti ja se näytti minusta jännittävältä. Silloin tiesin, että minustakin tulisi isona kokki.

Olet syntynyt Messinassa, Italiassa. Millaisia ruokamuistoja sinulla on lapsuudestasi?

- Muutin Tanskaan vanhempieni kanssa, kun olin 8-vuotias, joten minulla on paljon ruokamuistoja Italiasta. Sen jälkeen matkustimme joka kesä takaisin Messinaan, joten tomaatit, passata ja italialaiset ruokalajit ovat suuri osa lapsuuttani. Joka kerta, kun palaan kesäisin Sisiliaan, tädilläni on tapana valmistaa minulle täytettyjä munakoisoja. Munakoisot puolitetaan ja sisus kaivetaan ulos. Kuori täytetään tomaateilla, kinkulla, parmesaanilla ja ripauksella korppujauhoja. Munakoison toinen puoli kuoritaan ja sitä käytetään kantena. Munakoisot keitetään tomaattikastikkeessa ja tarjoillaan perunoiden kanssa. Se on ehdoton lempiruoka lapsuudestani.

Onko lapsuutesi vaikuttanut ruoanlaittoosi jollain tavoin?

- Ehdottomasti. Kun aloin työskennellä ammattilaiskokkina, olin hyvin kiinnostunut ruoanlaiton teknisestä puolesta: Mitkä lämpötilat ovat parhaita, tekstuureista ja mitä vaaditaan täydellisen annoksen laatimiseen. Myöhemmin otin mukaan myös kulttuuriin liittyviä elementtejä lapsuudestani. Mielestäni ruoka on paljon muutakin kuin vain kulinaarinen kokemus. Sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna ruoka yhdistää meitä kaikkia, sillä joka puolella maailmaa syödään ja valmistetaan ruokaa. Minun tapani valmistaa ja tarjoilla ruokaa on ehdottomasti saanut vaikutteita lapsuuteni Italiasta.

Mainitse jotain, mitä sinulla on aina jääkaapissasi.

- Tällä hetkellä olen innostunut kefiiristä. Olen ollut kiinnostunut raakamaidosta viimeisen neljän-viiden vuoden ajan ja pyrkinyt käyttämään sitä niin ravintoloissani kuin kotonakin. Raakamaito on erikoista ja jakaa mielipiteitä. Joidenkin mielestä se on jopa hieman kiistanalaista. Minä fermentoin raakamaidon ja valmistan siitä juustoa. Nykyään minulla on aina fermentoitua raakamaitoa kotona niin syömistä kuin juomista varten. Valmistus on todella helppoa, maku erinomainen ja lisäksi se on terveellistä.

Mikä on tavallisin kotona valmistamasi ruoka?

- Olen viime vuosina kiinnostunut yhä enenevässä määrin metsästyksestä ja minulla on sen vuoksi hyvin paljon peuranlihaa pakastimessani. Siitä syystä peuranliha on tällä hetkellä käytetyin raaka-aineeni ja valmistan sitä monella eri tapaa.

Kerro ravintolastasi Bæst.

- Bæst on ravintola, jossa arvostetaan italialaisia ruokaperinteitä, mutta se ei ole pelkkä italialainen ravintola. Me käytämme niin paljon lähituotettuja raaka-aineita kuin mahdollista ja valmistamme raakamaidosta omia juustoja, kuten mozzarella ja burrataa. Emme käytä mielellämme kaukaa tuotuja raaka-aineita lainkaan. Paneudumme aina italialaisiin perinteisiin ja voisinkin sanoa Bæstin olevan tietynlainen kunnianosoitus italialaiselle käsityölle. Kun avasin vuonna 2010 ravintolat Relæ ja Manfreds, keskityin hyvin paljon itseni ilmaisuun ruoanlaiton kautta. Nyt ole kiinnostuneempi tutustumaan juuriini.

Oliko Relæ-ravintolan sulkeminen vaikea päätös?

- Päätös ei ollut minulle vaikea. Ravintola oli ollut olemassa jo 10 vuoden ajan ja halusin mennä eteenpäin ja tehdä jotain muuta, kuten keskittyä Bæstiin ja Mirabelleen. Ymmärsin myös, että ravintolamaailmassa enempi ei ole aina parempi. Lopetuspäätöksen myötä sain paljon aikaa muulle.

Kerro, mikä on Farm of Ideas.

- Perustimme Farm of Ideas-konseptin vuonna 2016 ja sen perimmäisenä tarkoituksena oli toimittaa raaka-aineita kaikkiin ravintoloihin. Nyt toimitamme ainoastaan Bæstiin ja Mirabelleen. Me omistamme kaksi hehtaaria maata, jossa muun muassa kasvatamme laadukkaita vihanneksia. Minua maatila auttaa ymmärtämään koko prosessia ja saamaan vankempaa tietoutta raaka-aineista.

Mikä on suhtautumisesi vaatteisiin?

- Ruoan tavoin ostan myös vaatteita, jotka ovat laadukkaita. Tyylini on melko yksinkertainen ja en ole todellakaan mikään shoppailija. Arvostan kuitenkin laatua ja kulutan mieluummin hieman enemmän rahaa muutamaan vaatteeseen, jotka kestävät pitkään. Pyrin myös ostamaan vastuullisia tuotteita esimerkiksi luomumateriaaleista. Tyylini on klassinen ja pukeudun vaatteisiin, joiden tiedän kestävän pitkään. Minulla on esimerkiksi neljä paria Red Wingsin kenkiä, joita rakastan, ja jotka kestävät loputtomiin.

Miltä ravintola-alan tulevaisuus näyttää?

- Luulen ravintola-alan muuttuvan taistelutantereeksi, joka on luultavasti vieläkin nykyistä kilpailullisempi. Nyt korona-ajan päätyttyä laatuun on panostettava entistä enemmän ja töitä on tehtävä valtavasti, jotta menestyy ravintola-alalla.

Ruoasta toden teolla kiinnostuneille Christian F. Puglisia ei varmasti tarvitse sen kummemmin esitellä. Muille voimme kertoa, että hän on kokki, joka aloitti kulinaarisen uransa Copenhagen Hospitality Collegesta. Myöhemmin hän on työskennellyt kolmen Michelin-tähden ravintoloissa El Bulli Kataloniassa ja Taillevent Pariisissa sekä kahden tähden ravintolassa Noma Kööpenhaminassa. Näiden ravintoloiden jälkeen hän on ehtinyt pitää 10 vuoden ajan pystyssä omaa ravintolaansa nimeltä Relæ, joka sai yhden Michelin-tähden, ja joka lisäksi pääsi listalle Worlds 50 Best Restaurants. Ravintola suljettiin vuonna 2020 yhdessä sisarravintolan Manfredsin kanssa. Christianilla on onneksi kuitenkin myös muita ravintoloita ja me saimme mahdollisuuden tavata hänet yhdessä niistä, tarkemmin sanottuna ravintolassa nimeltä Bæst, joka sijaitsee osoitteessa Guldbergsgade 29, Kööpenhaminassa.

Milloin tiesit haluavasi kokiksi?

- Olen tiennyt jo pienestä pitäen, että haluan työskennellä jollain tapaa ruoan parissa. 16-17-vuotiaana työskentelin hotelli Phonexissa täällä Kööpenhaminassa ja talviaikaan, kun hotellissa oli hiljaisempaa, vietin usein aikaani hotellin ravintolan keittiössä kokkien kanssa. Muistan hyvin erään kerran, kun yksi kokeista hakkasi sieniä todella vauhdikkaasti ja se näytti minusta jännittävältä. Silloin tiesin, että minustakin tulisi isona kokki.

Olet syntynyt Messinassa, Italiassa. Millaisia ruokamuistoja sinulla on lapsuudestasi?

- Muutin Tanskaan vanhempieni kanssa, kun olin 8-vuotias, joten minulla on paljon ruokamuistoja Italiasta. Sen jälkeen matkustimme joka kesä takaisin Messinaan, joten tomaatit, passata ja italialaiset ruokalajit ovat suuri osa lapsuuttani. Joka kerta, kun palaan kesäisin Sisiliaan, tädilläni on tapana valmistaa minulle täytettyjä munakoisoja. Munakoisot puolitetaan ja sisus kaivetaan ulos. Kuori täytetään tomaateilla, kinkulla, parmesaanilla ja ripauksella korppujauhoja. Munakoison toinen puoli kuoritaan ja sitä käytetään kantena. Munakoisot keitetään tomaattikastikkeessa ja tarjoillaan perunoiden kanssa. Se on ehdoton lempiruoka lapsuudestani.

Onko lapsuutesi vaikuttanut ruoanlaittoosi jollain tavoin?

- Ehdottomasti. Kun aloin työskennellä ammattilaiskokkina, olin hyvin kiinnostunut ruoanlaiton teknisestä puolesta: Mitkä lämpötilat ovat parhaita, tekstuureista ja mitä vaaditaan täydellisen annoksen laatimiseen. Myöhemmin otin mukaan myös kulttuuriin liittyviä elementtejä lapsuudestani. Mielestäni ruoka on paljon muutakin kuin vain kulinaarinen kokemus. Sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna ruoka yhdistää meitä kaikkia, sillä joka puolella maailmaa syödään ja valmistetaan ruokaa. Minun tapani valmistaa ja tarjoilla ruokaa on ehdottomasti saanut vaikutteita lapsuuteni Italiasta.

Mainitse jotain, mitä sinulla on aina jääkaapissasi.

- Tällä hetkellä olen innostunut kefiiristä. Olen ollut kiinnostunut raakamaidosta viimeisen neljän-viiden vuoden ajan ja pyrkinyt käyttämään sitä niin ravintoloissani kuin kotonakin. Raakamaito on erikoista ja jakaa mielipiteitä. Joidenkin mielestä se on jopa hieman kiistanalaista. Minä fermentoin raakamaidon ja valmistan siitä juustoa. Nykyään minulla on aina fermentoitua raakamaitoa kotona niin syömistä kuin juomista varten. Valmistus on todella helppoa, maku erinomainen ja lisäksi se on terveellistä.

Mikä on tavallisin kotona valmistamasi ruoka?

- Olen viime vuosina kiinnostunut yhä enenevässä määrin metsästyksestä ja minulla on sen vuoksi hyvin paljon peuranlihaa pakastimessani. Siitä syystä peuranliha on tällä hetkellä käytetyin raaka-aineeni ja valmistan sitä monella eri tapaa.

Kerro ravintolastasi Bæst.

- Bæst on ravintola, jossa arvostetaan italialaisia ruokaperinteitä, mutta se ei ole pelkkä italialainen ravintola. Me käytämme niin paljon lähituotettuja raaka-aineita kuin mahdollista ja valmistamme raakamaidosta omia juustoja, kuten mozzarella ja burrataa. Emme käytä mielellämme kaukaa tuotuja raaka-aineita lainkaan. Paneudumme aina italialaisiin perinteisiin ja voisinkin sanoa Bæstin olevan tietynlainen kunnianosoitus italialaiselle käsityölle. Kun avasin vuonna 2010 ravintolat Relæ ja Manfreds, keskityin hyvin paljon itseni ilmaisuun ruoanlaiton kautta. Nyt ole kiinnostuneempi tutustumaan juuriini.

Oliko Relæ-ravintolan sulkeminen vaikea päätös?

- Päätös ei ollut minulle vaikea. Ravintola oli ollut olemassa jo 10 vuoden ajan ja halusin mennä eteenpäin ja tehdä jotain muuta, kuten keskittyä Bæstiin ja Mirabelleen. Ymmärsin myös, että ravintolamaailmassa enempi ei ole aina parempi. Lopetuspäätöksen myötä sain paljon aikaa muulle.

Kerro, mikä on Farm of Ideas.

- Perustimme Farm of Ideas-konseptin vuonna 2016 ja sen perimmäisenä tarkoituksena oli toimittaa raaka-aineita kaikkiin ravintoloihin. Nyt toimitamme ainoastaan Bæstiin ja Mirabelleen. Me omistamme kaksi hehtaaria maata, jossa muun muassa kasvatamme laadukkaita vihanneksia. Minua maatila auttaa ymmärtämään koko prosessia ja saamaan vankempaa tietoutta raaka-aineista.

Mikä on suhtautumisesi vaatteisiin?

- Ruoan tavoin ostan myös vaatteita, jotka ovat laadukkaita. Tyylini on melko yksinkertainen ja en ole todellakaan mikään shoppailija. Arvostan kuitenkin laatua ja kulutan mieluummin hieman enemmän rahaa muutamaan vaatteeseen, jotka kestävät pitkään. Pyrin myös ostamaan vastuullisia tuotteita esimerkiksi luomumateriaaleista. Tyylini on klassinen ja pukeudun vaatteisiin, joiden tiedän kestävän pitkään. Minulla on esimerkiksi neljä paria Red Wingsin kenkiä, joita rakastan, ja jotka kestävät loputtomiin.

Miltä ravintola-alan tulevaisuus näyttää?

- Luulen ravintola-alan muuttuvan taistelutantereeksi, joka on luultavasti vieläkin nykyistä kilpailullisempi. Korona-ajan päätyttyä laatuun on panostettava entistä enemmän ja töitä on tehtävä valtavasti, jotta ravintola-alalla pärjää.

Mitä sinulla on suunnitteilla lähitulevaisuudessa?

- Tällä hetkellä monet asiat ovat ikävä kyllä tauolla, mutta jos ravintolamaailmasta tulee mainitsemani taistelutanner, on minun oltava joukkojeni kanssa valmiina taisteluun, kun pääsemme taas vauhtiin.

Monille vaatteiden parissa työskenteleville Ulrik Pedersen on tuttu henkilö ja vaatepiireissä hänet tunnetaan etenkin taidokkaasta tavastaan käsitellä kankaita ja materiaaleja. Muille Pedersenin nimen sijaan ovat hänen perustamansa vaatemerkit kuuluisampia, sillä merkkien puolesta hänen menestystarinansa varmasti tunnetaan. Vuonna 2007 perusti hän yhdessä ruotsalaisen Victor Lindhin kanssa merkin nimeltä NN07, joka synnytti suuren aallon skandinaavista minimalismia, joka valloitti maailman seuraavina vuosina. Ei ole siis mitenkään liioiteltua kutsua Ulrikia tyylin pioneeriksi ja nyt hänen nimensä on jälleen ajankohtainen. Tällä kertaa merkin Sunflower perustajana. Merkki panostaa ajattomiin vaatteisiin modernilla leikkauksella. Saimme mahdollisuuden tavata tämän tanskalaisen luovan neron hänen studiollaan harmaana päivänä osittain suljetussa Kööpenhaminassa.

Millaiset ovat aamurutiinisi?

- Herään noin seitsemän aikaan ja aloitan aamuni aina keittämällä ensin kahvia ennen kuin teen mitään muuta. Kahvin ollessa valmista vietän 10-15 minuuttia tietokoneen äärellä ja luen uutisia sekä katson, mitä sosiaalisessa mediassa on tapahtunut. Tavallisesti lähden toimistolle noin puoli yhdeksän aikaan.

Kerro merkistä Sunflower

- Sunflower-merkin tarkoituksena on helpottaa miehiä kokoamaan itselleen ajattoman, mutta modernin vaatekaapin. Vaatteet suunnitellaan täällä Kööpenhaminassa ja niissä panostetaan ylelliseen laatuun ja viimeistelyyn. Sunflower tasapainottelee jatkuvasti hillityn ja älykkään muotoilun välillä vaatteissa, joissa näkyy vanhojen räätäliperinteiden kunnioitus. Edustamme pitkäikäisyyttä ja samalla myös vastuullisuutta, sillä meidän vaatteet eivät poistu muodista, vaan niitä haluaa käyttää vuodesta toiseen. Etsimme myös jatkuvasti parhaita materiaaleja ja uusia tekniikoita valmistuksen osalta.

Mistä poimit inspiraatiota?

- Saan eniten inspiraatiota menneestä niin asujen kuin siluettienkin kohdalla. Myös perinteinen käsityö, ja kuinka vaatteita valmistettiin ennen, inspiroi minua. Ennen vanhaan vaatteita valmistettiin paljon paremmilla tavoilla kuin nykyään. Suunnittelen mielelläni klassisia vaatteita, jotka on kuitenkin päivitetty nykypäivään sopiviksi.

Millä tavalla Sunflower on vastuullinen valinta?

- Minulle vastuullisuus tarkoittaa sellaisten vaatteiden valmistusta, joita ihmiset haluavat käyttää vuodesta toiseen. Mielestäni liian monet merkit puhuvat nykyään vastuullisuudesta kuitenkaan tekemättä aktiivisesti mitään sen suhteen. Mielestäni laadukkuus ja vastuullisuus kulkevat käsi kädessä.

Mikä on suosikkipaikkasi maailmassa ja miksi?

- Olen viimeisen 20 vuoden ajan matkustanut ympäri maailman ja käynyt todella monissa uskomattomissa paikoissa. Minulla on monia suosikkeja, mutta Tokio tulee aina olemaan listani kärjessä. Tokiossa on minulle kaikki tarvittava ja haluan myös lisätä, että olen japanilaisen mentaliteetin ja kulttuurin suuri fani.

Keräilet myös sisustusklassikoita. Kuka on lempisuunnittelijasi?

- Vaikeaa nimetä vain yhtä monen suosikin joukosta, mutta jos minun on sanottava vain yksi, osuu valintani epäilemättä Shiro Kuramataan.

Mikä mielestäsi tekee Kööpenhaminasta ainutlaatuisen?

- Koska Kööpenhamina on pian vuoden ajan ollut sulkutilassa COVID-19 vuoksi, on kaupungin kaikkia ravintoloita ja kahviloita tullut todella ikävä. Ainutlaatuisen Kööpenhaminasta kuitenkin tekee se, että sekä meri että metsä ovat kaupungin sykkeestä vain 15 minuutin automatkan päässä.

Nimeä viisi klassista vaatetta, jotka jokaisen miehen pitäisi omistaa

- Olisi helppoa sanoa, että jokaisen miehen tulisi omistaa hyvät farkut, mutta jos olet mies, joka ei koskaan käytä farkkuja, kuulostaa väittämä turhalta. Kaikkien vaatekaapit ovat erilaisia ja jokaisen tulisi panostaa niihin vaatteisiin, joista itse pitää. Näin ollen voin nimetä ainoastaan kaksi asiaa, jotka jokaisen miehen pitäisi omistaa: puhtaat sukat ja alusvaatteet.

Kerro vinkkisi vastuulliseen elämäntapaan

- Vinkkini kaikille, jotka haluavat elää vastuullisempaa elämää, on kuluttaa vähemmän ja paremmin. Vinkki koskee kaikkea kulutusta ruoasta vaatteisiin ja sisustukseen.

Kun tapaamme Erikin, hän painottaa tuntevan itsensä pääasiallisesti jalkapalloilijaksi. Siinä ei tietenkään ole mitään kummallista, sillä se on ollut hänen ammattinsa jo useiden vuosien ajan ja hän on muun muassa pelannut Celticin ja nykyisen seuransa FC Midtjyllandin edustusjoukkueissa. Samalla Erik tunnustaa, että hän ei ole mikään stereotyyppinen jalkapalloammattilainen.

Eri kertoo: ”Monet joukkuetovereistani eivät ole kovinkaan kiinnostuneita taiteesta, arkkitehtuurista ja vaatesuunnittelusta. Eivät ainakaan samalla tavalla kuin minä. Kiinnostukseni estetiikkaan ja sen kautta vaatteisiin ja tyyliin periytyy lähes yksinomaan isältäni.”

Hänen isänsä ja äitinsä varttuivat Ukrainassa Neuvostoliiton aikaan. Isä Sergei Sviatchenkon ammatti taitelijana ja arkkitehtuurina ei kuitenkaan ollut kovinkaan hedelmällistä rautaesiripun takana.

”Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, muuttivat minun vanhempani Tanskaan, missä he pystyivät luomaan uuden elämän itselleen sekä minulle ja sisaruksilleni. Olen siis syntynyt Tanskassa, ja siellä isäni taiteilijanura sai myös kunnolla tuulta alleen.”



Huomaamme, kuinka Erik ihailee isäänsä. Hän kertoo innolla, kuinka hänen isänsä kiinnostus vaatesuunnittelua ja vaatteita kohtaan sai hänetkin kiinnostumaan miehisestä tyylistä.

Erik kertoo: ”Lapsena ollessani minut puki aina isäni. Hänellä oli, ja on toki yhä, hyvä tyylitaju ja ymmärrystä pukeutumista kohtaan. Noin 10 vuotiaana aloin valita asuja hänelle ja hän todella käytti minun valitsemiani vaatteita. Ymmärsin silloin, että myös minä olin hyvin kiinnostunut vaatteista.”

Heidän yhteinen kiinnostuksensa tyyliä ja vaatteita kohtaan kasvoi vuosien varrella ja vuonna 2009 he aloittivat yhdessä blogin Close Up and Private. Blogin kautta he ovat antaneet tyylineuvoja, tehneet kaupallisia yhteistöitä ja suunnitelleet pieniä vaatemallistoja lukijoilleen, ja kaikki tämä on tietenkin tehty kunnioittaen perinteistä ja klassista miestentyyliä.

Erik jatkaa: ”Isäni työhön taiteilijana kuuluu runsaasti matkoja eri gallerioihin ja muihin paikkoihin, joissa voi esitellä taidetta. Muistan hyvin erään matkan, jolla minä oli mukana, kun vierailimme Paul Smithin lippulaivaliikkeessä Lontoossa. Paulin itsensä oli tarkoitus suunnitella isäni pikkutakkiin vuorin, joka esittäisi The Beatlesin albumia ’Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band’. Sekä Paul että isäni ovat suuria The Beatles-faneja, joten he ystävystyivät nopeasti. Lähes kaikella, mitä teemme blogiimme, on jonkinlainen yhteys taiteeseen yhdessä vaatteiden kanssa.”

Keskustelu siirtyy Erikin omaan tyyliin, jonka hän kuvailee olevan klassinen, johon hän on poiminut inspiraatiota 50- ja 60-luvun tyyleistä. The Beatles on ollut tärkeässä asemassa Erikin varttuessa, sekä musikaalisesti että tyylillisesti.

”Saan usein kysymyksen, olenko menossa juhliin tai vastaavaa, kun olen pukeutunut pukuun. Minulle puku on kuitenkin kaikista luonnollisin tapa pukeutua.”

Erik kertoo: ”Lapsuuteni ja nuoruuteni aikana kotonani kuunneltiin usein The Beatlesia. Olen aina hakenut innoitusta heidän tyylistään pukeutuessani. Yksi esimerkki on puku yhdessä kapenevan mallisen solmion kanssa. Saan usein kysymyksen, olenko menossa juhliin tai vastaavaa, kun olen pukeutunut pukuun. Minulle puku on kuitenkin kaikista luonnollisin tapa pukeutua.”

Erik painottaa myös, että hän pukeutuu mielellään vaatteisiin, jotka edustavat pääasiassa klassista tyyliä, mutta joissa on jokin moderni ja näyttävä puoli.

Erik jatkaa: ”Totta kai käytän välillä myös rennompia vaatteita. Pidän vaatteista, jotka ovat pohjimmiltaan hyvin perinteisiä, kuten oxford-paita tai neuletakki. Mielestäni merkki Thom Browne on erittäin taitava sellaisten vaatteiden luomisessa ja ne puhuttelevat minua. He tekevät klassisista vaatteista jännittävämpiä lisäämällä niiden muotoiluun jotain uutta ja mielenkiintoista. Minulla ei ole tapana muuttaa tyyliäni hetkittäisten trendien mukaan. Omaan tyyliinsä voi mielestäni kuitenkin aina lisätä pieniä ajanhengen mukaisia elementtejä, joilla saa tehtyä tyylistään eläväisemmän.”

Eräänä maanantaiaamuna kello 9.58 me tapaamme Nathaniel Asserafin hänen putiikkinsa ulkopuolella Göteborgissa, Ruotsissa. Hän on pukeutunut valkoisiin korkeavyötäröisiin housuihin ja klassiseen pilottitakkiin, jossa on samanlaisia kangaspaikkoja, joita voi nähdä Yhdysvaltain ilmavoimien vaatteissa. Hän on David Asserafin poika. Hänen isänsä on siis perheyrityksen Broadway & Son perustaja ja lähes koko heidän perheensä on jollain tavalla mukana yrityksen toiminnassa. Nathanielin hymy saa meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi ja myös hänen seitsemän kuukautta vanha afgaaninvinttikoiransa korostaa sitä tunnetta. Astumme sisään pimeään putiikkiin, ja kun Nathaniel sytyttää valot, me kuulemme neonkylttien äänen hiljaisessa putiikissa. Nathaniel kertoo, että monet kylteistä ovat noin 30 vuotta vanhoja ja näin ollen ne ovat meidän lisäksi koko putiikin nuorimpia tuotteita. Putiikki on nimittäin täynnä sotilaiden vaatteita sekä Vietnamista että toisesta maailmansodasta. Nathaniel kertoo.



"Isäni, joka perusti putiikin, on käynyt vaatekauppaa jo vuodesta 1975. Putiikin hän avasi vuonna 1982, kun hän oli saanut monia yhteyshenkilöitä Yhdysvalloista, jotka työskentelivät armeijan ylijäämävarastoilla. Suurin osa tuotteistamme tulevat Yhdysvalloista, mutta meillä on myös paljon tuotteita Ranskasta, Iso-Britanniasta ja jopa Ruotsista."

Seinällä roikkuu mustavalkoisia valokuvia, joiden luulimme aluksi olevan ostettuja tauluja. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä kuvissa on Nathanielin isoisä pukeutuneena nykyaikaisiin vaatteisiin, kuten korkeavyötäröisiin housuihin muotolaskoksilla sekä kauluspaitaan rullatuilla hihoilla. On selvää, mistä perheen kiinnostus vaatteita kohtaan on peräisin.

"Isäni asui lapsuutensa Marokossa ja muutti perheen mukana myöhemmin Pariisiin. Sekä Marokko että Ranska ovat hyvin tärkeitä meille ja teemmekin yhä suuren osa ostoistamme niistä maista. Kiinnostus tyyliä ja vaatteita kohtaan on aina ollut osa perhettämme."



Ryhdymme pian puhumaan siitä, mitä vintage oikein tarkoittaa. Nathanielin mielestä kaikki on katsojan silmissä. Vintage-vaatteille yhteistä on kuitenkin, katsojan mielipiteestä riippumatta, niiden laatu. Nathaniel jatkaa.

"Vanhojen armeijan vaatteiden laatu on uskomaton. Voisimme käyttää esimerkkinä khakihousuja, joita muukalaislegioona käytti Marokossa 50-luvulla. Kyseessä on korkeavyötäröiset ja leveälahkeiset housut, jotka sopivat kaikille vartalotyypeille, ja jotka ovat tarpeeksi ilmavat Marokon lämpimään ilmastoon. Tällaiset housut ovat noin 60-70 vuotta vanhat, mutta koska ne on alun perin valmistettu kestämään rankkojakin olosuhteita, ovat ne paljon kestävämmät kuin nykyajan pikamuodin muottiin soveltuvat vaatteet. Jos etsit laatutuotteita, jotka kestävät lähes mitä tahansa, kannattaa katse kääntää ehdottomasti armeijan vaatteisiin. Isäni mukaan ihmiset kiinnostuvat tuotteistamme uudelleen aina neljän vuoden välein. Isot muotitalot kopioivat toisinaan vanhoja armeijan vaatteita ja ”M65”-takki on yksi selkeä esimerkki vaatteesta, josta monet ovat tehneet omat versionsa. Aito ja alkuperäinen takki löytyy meiltä."

Jokainen Broadway & Sons-putiikin vaatteista on ainutlaatuinen. Rekeissä olevista vaatteista yksikään ei istu käyttäjän päälle saman lailla kuin sen vieressä oleva vaate. Sen vuoksi sovitus on kaiken a ja o tässä putiikissa. Myynnissä olevat farkut eivät ole valmiiksi kulutettuja, vaan niihin on vuosien aikana tullut käytön mukana kaunista patinaa. Nathaniel poistuu hetkeksi ja palaa luoksemme tavallisen näköinen oliivinvihreä armeijatakki mukanaan. Hän kertoo ostaneensa takin amerikkalaiselta, joka on pitkään keräillyt vaatteita Vietnamin sodasta. Nathaniel jatkaa.

”Parempaa tarinaa saa etsiä”

"Ostettuani takin kurkistin heti sen taskuihin. Taskussa oli pieni valokuva pojasta, jonka sain myöhemmin tietää olevan sen sotilaan poika, joka oli käyttänyt takkia Vietnamin sodassa. Parempaa tarinaa saa etsiä."

Valokuva, joka on klassinen 60-luvun muotokuva pojasta nykyaikaisissa vaatteissa, on yhä samassa takintaskussa, josta Nathaniel sen alun perin löysi. Takin edellinen omistaja ei ollut koskaan tutkinut takin taskuja sen tarkemmin. Tästä tarinasta päädymme kysymykseen, onko takin alkuperäistä omistajaa mahdollista saada tietoon. Monissa putiikin vaatteissa on nimelliset kangasmerkit ja siihen liittyen Nathaniel kertoo meille eräästä tietystä Jungle Jacket –takista, jonka hän aiemmin omisti.

"Jos minun pitäisi mainita joku vaate, jonka luopumista kadun, on se eräs Jungle Jacket, jonka alkuperäisen omistajan onnistuin selvittämään. Takissa ollut nimi oli sen verran harvinainen, että pystyin selvittämään henkilön erään verkkosivun kautta, jossa oli lista Vietnamin sodassa palvelleista. Hänen sukunimensä oli Peschel ja hän oli Yhdysvaltain ilmavoimien upseeri, mikä selvisi takkiin ommellusta armeijan arvomerkistä. Löysin hänen kuvallisen profiilinsa, mutta hän oli ikävä kyllä menehtynyt jossain vaiheessa vuosien 2016-2017 aikana. En saanut siis koskaan mahdollisuutta ottaa häneen yhteyttä."

Tarinat ja syvällisyys henkivät lähes kaikesta, mitä Broadway & Sons tekevät. Henkilöt, jotka ovat kiinnostuneita vintage-vaatteista, ovat usein myös kiinnostuneita muista vanhoista asioista, kuten kelloista, autoista tai moottoripyöristä. Kyseessä on paremminkin elämäntyyli ja intohimo kuin vain kiinnostus vaatteita kohtaan, kertoo Nathaniel.

"Iäkkäämmän auton penkille istumisessa on samaa viehätystä kuin vanhojen vaatteiden päälle pukemisessa"

"Olemme tällä alalla rakkauden ja intohimon vuoksi. On selvää, että vanhoista vaatteista pitävät ihailevat myös vanhoja autoja tai vintage-kelloja. Itse olen enemmän tai vähemmän varttunut vanhoissa autoissa, sillä isäni on aina ollut jonkinmoinen autojen keräilijä. Myöhemmin, kun minulla oli varaa ja mahdollisuus, ostin itselleni vanhan auton. Iäkkäämmän auton penkille istumisessa on samaa viehätystä kuin vanhojen vaatteiden päälle pukemisessa. Uskon, että monet haaveilevat voivansa elää tällaista elämää. Koskaan ei pidä sanoa, että ennen kaikki oli paremmin, sillä se ei pidä paikkaansa. Sen sijaan siitä, että vaatteet, kellot ja autot olivat parempia ja ennen kaikkia laadukkaampia, ei ole epäilystäkään."

Jos et vielä tiedä, kuka on Jeremy Kirkland, on nyt hyvä tilaisuus tehdä asiaan muutos. Hän on kirjoittanut muun muassa Esquire-lehteen ja toiminut markkinointipäällikkönä The Armourylle New York Cityssä sekä tehnyt itsensä tunnetuksi tyyliin keskittyvällä alalla. Vuonna 2016 hän aloitti podcastin BLAMO!, jossa hän keskustelee muutamien miesten tyylimaailman tärkeimpien henkilöiden kanssa. Hän on yksinkertaisesti mies, joka tietää yhtä, jos toistakin miesten tyylistä, ja sen vuoksi meille oli selvää, että me kysyisimme hänen mielipidettään tämän kevään tyylistä.



”Oman tyylini löytäminen on ollut minulle kuin aikuistumista. Nuorempana kokeilin monia eri tyylisuuntauksia ja eri tuotemerkkejä. Toiset jäivät käyttööni, toiset eivät. Nyt aikuisena olen hävittänyt vaatekaapistani monia tuotteita, jotka eivät päässeet lähes koskaan käyttöön, ja tehnyt tilaa monipuolisemmille ja helpommin yhdistettäville vaatekappaleille. Elän hektistä elämää New York Cityssä; Liikun paljon eri kaupunginosien välillä ja olen sen lisäksi pienten lasten isä. Tarvitsen vaatteita, jotka sopivat minun elämäntyyliini, enkä vaatteita, joiden mukaan minun tarvitsee mukauttaa elämäni. Olen valinnut alle omaan elämäntyyliini sopivia kevätsuosikkeja, jotka ovat kuitenkin ajattomia.”

Kenttätakki

[SLIDER2 START]
[ARTNR='15766911r']
[SLIDER2 STOPP]
”Kenttätakki on yksi kaikkein monipuolisimmista takeista. Sen avulla voi tehdä virallisen oloisesta asusta rennomman ja päinvastoin. Takin tekstuuri toimii lähes aina kontrastina asun muille vaatekappaleille, kuten farkuille tai chinoille.”

Puuvillaneule

[SLIDER2 START]
[ARTNR='15777711r']
[SLIDER2 STOPP]
”Mitä Drake’s ikinä tällä hetkellä tekeekin, osuu se lähes aina oikeaan. Siitä voimme pitkälti kiittää merkin suunnittelijaa ja luovaa johtajaa Michael Hilliä. Tämä hieman kermanvalkoinen neule sopii hyvin vilpoisiin aamuihin ja iltoihin. Päivällä lämpötilan noustessa sen voi solmia hartioille keräämään lisää tyylipisteitä!”

Chambray-paita

[SLIDER2 START]
[ARTNR='14096711r']
[SLIDER2 STOPP]
”Koska olen pienentänyt vaatevarastoani huomattavasti (kiitos Marie Kondolle), haluan omistaa vaatteita, joita tiedän varmasti käyttäväni. Merkin Drake’s chambray-paita on hyvä esimerkki tällaisesta vaatteesta.”

Chinot

[SLIDER2 START]
[ARTNR='15761811r']
[SLIDER2 STOPP]
”Tuntuuko sinusta, että esittelemissä vaatteissa on jokin tietty teema? Niin niissä onkin; Minimalistisuus, ylellisyys ja monipuolisuus. Myös nämä chinot merkiltä Incotex edustavat samaa teemaa.”

Mokkavyö

[SLIDER2 START]
[ARTNR='15812511r']
[SLIDER2 STOPP]
”Vaikka et ”tarvitse” vyötä, tarvitse sellaisen joka tapauksessa. Vyön ei ole tarkoitus pitää housujasi jalassasi, vaan se on asuste siinä, missä mikä tahansa muukin asuste. Anderson’s on oikea vöiden mestari.”

Valkoiset tennarit

[SLIDER2 START]
[ARTNR='14839911r']
[SLIDER2 STOPP]
”Käytän valkoisia tennareita todella usein ja etenkin juuri tätä kyseistä mallia merkiltä Common Projects.”

Aurinkolasit

[SLIDER2 START]
[ARTNR='13787210']
[SLIDER2 STOPP]
”Olen aina ollut läpinäkyvien kehysten fani ja valitsen sellaiset myös aurinkolaseihini.”

Siitä ei ole epäilystäkään, että vintage-kellojen markkinat ovat laajentuneet räjähdysmäisesti viime vuosien aikana. Todella hyvä kello voi maksaa nykyään jopa yhden vuosipalkan verran. Millainen sitten on todella hyvä kello? Vanhoista autoista puhuttaessa mainitaan usein käsite ”mint condition”, joka tarkoittaa, että autossa on mahdollisimman paljon alkuperäisosia ja auto on hyvällä kunnossa. Vintage-kellojen kohdalla tämä viimeksi mainittu, hyvä kunto, on pitkälti mielipideasia. Keskustelimme asiasta Thomas Denken kanssa, joka on yksi kellofoorumin Klocksnack perustajista ja kirjan Klockor kirjoittaja. Hän auttaa meitä ymmärtämään asiaa paremmin.


Testaamme kelloa Tudor 7928 vuodelta 1964. Thomaksella itsellään on Rado Purple Horse 70-luvulta.

”Kelloja voi verrata taiteeseen. Taidemaailmassa on aina tiettyjä tauluja ja taiteilijoita, jotka ovat suositumpia kuin toiset. Sama koskee myös kelloja. Tietyt mallit ja sarjanumerot tulevat aina olemaan himottuja”, kertoo Thomas. Hän kertoo myös, että monet keräilijät ovat valmiita maksamaan enemmän kellosta, joka on kulunut. Markkinoilla tai etenkin vintage-piireissä on tietynlaista hehkutusta kulutusta ja patinaa kohtaan ja Thomas kertoo meille tarkemmin muutamasta patinatyylistä.

Gilt dial

”Lyhyesti sanottuna gilt dial tarkoittaa, että kellotaulu on kiiltävän musta mattapintaisen sijaan ja kaikki kellotauluun kirjoitettu teksti on kullanväristä. Vanhoissa kelloissa myös kaikki indeksit ovat kellertäviä, sillä ennen vanhaan ne maalattiin tritiumilla, joka on ajan mittaan kellertyvä, radioaktiivinen aine. Sanaa gilt käytetään kuvaamaan ylipäätään kaikkia jalometallein kirjoitettuja tekstejä ja sen vuoksi sillä tarkoitetaan myös hopeanväristä tekstiä. Merkin Rolex vintage-kello, jossa on massatuotantona tehty kellotaulu, voi olla uskomattoman kallis, mutta malli, jossa on gilt dial, on vielä sitäkin huomattavasti kalliimpi.”

Ghost bezel

”Tämä ilmiö syntyy, kun kellonkehän (bezel) värisävy on muuttunut. Kyse on siitä, että minuuttikehä on haalistunut ajan myötä ja se on saanut harmahtavan tai sinertävän värisävyn monen vuoden käytön jälkeen. Jotkut yrittävät matkia tätä käyttämällä lämpöä ja klooria, mutta lopputulos on usein aidosta poikkeava."

Tropical dial

”Värisävyn muutoksesta on myös kyse, kun puhutaan käsitteestä tropical dial. Tällöin kellotaulun väri on muuttunut mustasta rusehtavaksi. Monet ovat siitä eri mieltä, miten tropical dial on syntynyt, mutta minä uskon kellotaulun haalistuneen auringossa ajan mittaan. Sama ilmiö voi syntyä myös, jos kello on altistunut yhtäaikaisesti kosteusvauriolle ja UV-säteilylle, mutta mielestäni tällöin kyseessä on vaurio, eikä patinoituminen.”


Rolex 5513 vuodelta 1963, jossa on gilt dial.

Thomas kertoo, että patinoilla on lukemattomia eri nimityksiä, joista toiset ovat toisia tunnetumpia. ”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että touhu on mennyt vähän liian pitkälle, sillä ”oikeanlaisesta” patinasta voidaan maksaa huimia summia.” Kysymme Thomakselta syytä siihen, miksi vintage-kellojen patina on noussut niin suureen suosioon viime vuosina, ja hän kertoo meille, että hän näkee siinä paljon yhtäläisyyksiä muihin samankaltaisiin asioihin, kuten vinyylilevyihin, jotka ovat tulleet uudelleen muotiin. ”Koska elämme nykyään digitalisoituneessa maailmassa, uskon, että monet kaipaavat sen vuoksi vanhoja asioita. Vannoutuneet kameranörtit yhdistävät uuteen Leica-kameraansa vanhan objektiivin ja musiikkinörtit ostavat vanhoja Bang Olufsen-neuloja vinyylisoittimiinsa saadakseen oikeanlaisen soundin. Uskon tämän käyttäytymisen peilautuvan myös kellomaailmaan.”


Kuvassa vasemmalta: Rolex Submariner 16610, Timex tuntemattomassa mallissa manuaalisella koneistolla, Silvana viistoon hiotulla lasilla ja ruotsalaisella päivämääränäytöllä, Sjöö Sandström Royal Capital teräksestä, Rado Purple Horse 70-luvulta, Tudor 7928 vuodelta 1964 ja Rolex Submariner 5513 vuodelta 1963.

”Kello ostetaan tunteella, ei ajatuksella”

Kelloa hankkiessa pitää harkita monia asioita ja Thomas kertoo siitä meille lisää: ” Vintage-kellojen kohdalla kannattaa muistaa tiettyjä asioita. Minun mielestäni tärkeintä on olla ostamatta kelloa, josta ei tiedä mitään ja ostokseen kannattaa panostaa niin, että kello tulee ostettua tunteella, ei ajatuksella. Tämä koskee toki myös uusia kelloja. Tutustu kelloon tarkkaan, kun olet päättänyt, minkä aiot ostaa. Lue kellosta kirjoista ja keskustelupalstoilta ja tutustu siihen tarkasti kellokauppiaan luona. Yritä myös selvittää, kuinka kauppias on hoitanut aiemmat kauppansa.” Thomas jatkaa ja selittää, että vintage-kellojen kohdalla on aina olemassa omat riskinsä. Hän painottaa kuitenkin, että paras tapa välttää kopioita, on lukea ja vertailla. ”Kopio on usein melko helppo huomata, jos tietää, mitä katsoa. Hankalampaa tämä on aitojen kellojen kohdalla, joihin on lisätty epäaitoja osia. Sellaisessa tapauksessa pitää vain luottaa kellon myyjään”, hän lisää.

Tulevaisuuden klassikoita

[SLIDER2 START]
[ARTNR='14392310']
[ARTNR='15302610']
[ARTNR='15469610']
[ARTNR='14951110']
[ARTNR='14961710']
[ARTNR='13774810']
[SLIDER2 STOPP]
Yhä useammat kellovalmistajat ovat huomioineet vintage-kellojen kysynnän nousun ja ala on vastannut tähän kysyntään myös uusien kellojen tuotannon puolella. Thomas selittää asiaa lähemmin: ”Monet valmistajat ovat huomanneet, että vintage-kellot ovat vieneet heiltä suuria markkinaosuuksia. Sen vuoksi yhä useammat valmistajat ovat lanseeranneet uudelleen vanhoja mallejaan uusina versioina. Tällaisia kelloja taitavasti lanseeranneita merkkejä ovat muun muassa Tudor, Timex ja Seiko.” Hän kertoo myös uskovansa, että monet haluavat tulevaisuudessa luoda patinan itse omaan kelloonsa. ”Minun mielestäni omaan ranteeseen on varmasti mukavampi katsella eläkeläisenä, kun voi muistella kaikkia hetkiä, joissa kello on ollut mukana. Näin ollen jokainen naarmu ja patinointi omaa käsialaani, eikä kenenkään muun aiheuttamia.” Lopuksi hän haluaa vielä muistuttaa: ”Älä siis ihmeessä ikinä kiillota kelloasi.”